Meidän ovat vanhat taiat
Tiedot iän ikuiset
Kalevalan kaukomaiden
Hämäläisten hallitsijain
Karjalaisten kuninkaiden.
Loitsut laulut hallitsemme
Taitajina suomalaisten
Tietäjinä tämän maan.
Laita laulut liikkumahan
Sanasesi soljumahan
Kaiken kansan kuultavaksi
Tämän Suomen saatavaksi
Kaunokaisten katsottavaks’
Nuorukaisten noudettavaks’.
Taito vanhoja vavisuttelevi
Tieto nuoria nostattelevi
Nouse luontomme lovesta
Synnyt syvästä maasta
Neitoin nuorten auttajaksi
Poikain vahvoin voimistajaksi

Muinaissuomalainen usko on vanhojen (suullisestikin) periytyneiden uskomusten kunnioittamista. Se on myös esi-isien ja vainajien kunnioittamista, ja varmuutta siitä että he auttavat edelleen eläviä pyydettäessä. Useimmat meistä ovat syntyperältään suomalaisia tai suomalais-ugrilaisia ja kokevat koti-Suomessa muinoin vallinneen uskonnon itselleen läheiseksi. Koostumme useista erilaisia tyylejä edustavista uskojista ja harjoittajista, muun muassa eklektikoista jotka täydentävät tietämystään muinaisuskosta intuitiollaan, ja rekonstruktionalisteista jotka pyrkivät rakentamaan muinaisuskon historiallisten lähteiden pohjalle mahdollisimman autenttiseksi.

Muinaissuomalaisuuteen kuuluu yhtenä olennaisena osana haltijausko; haltijoita voi löytää metsistä, kodeista, aitoista, maatiloilta. Haltijat ovat saattaneet jopa mukautua moderniin maailmaan ja muuttaa kerrostaloihinkin. Uuden kodin haltija on perinteisesti saanut sen ihmisen luonteen, joka on ensimmäisenä tehnyt tulen taloon. Haltijauskoon liittyy myös tiiviisti uhriperinne, jossa esimerkiksi kodinhaltija pidetään tyytyväisenä tarjoamalla sille parhaat palat ruokapöydästä. Tyytyväinen haltija mm. huolehtii talon väestä.

Muinaissuomalaisten juhlia ovat muun muassa Ukon vakat 25.5 toukotöiden jälkeen, keskikesällä vietettävä Mittumaari eli Juhannus (joka nykyään ottaa nimensä kristillisestä perinteestä Johannes kastajan mukaan), Kekri marraskuun ensimmäisenä päivänä kun sato on korjattu ja syysteurastukset tehty. Uuden vuoden on katsottu alkavan Kekristä. Myös Joulu on ollut suuri juhla. Vähemmän tunnettuja merkkipäiviä ovat Nuutinpäivä 7.1, Talvennapa 13.1 jolloin talven selkä taittuu, Lallin muistopäivä 20.1 ja Keskikesä 14.7.

Avainsanoja: Sielulinnut, etiäiset, enteet, henget, haltijat, metsät, järvet, uhrilehdot, historia, Kalevala ja Kanteletar, myytit, tarinat, perinteet, muinaisuus, nostalgia, Kekri, kansanmusiikki, syntysanat, loitsijat, loitsut, tietäjät

Mielenkiintoista ja mukavaa luettavaa:

Christfried Ganander: Mythologia Fennica
Harva, Uno: Suomalaisten muinaisusko
Hjelt & Aalto: Taikametsä
Kalevala
Kanteletar
Myytillisiä tarinoita (SKS)
Vilkuna, Kustaa: Vuotuinen Ajantieto
Virtanen, Leea: Suomalainen kansanperinne
Paasio, Marja: Pilvihin on piian nännit
Siikala, Anna-Leena: Suomalainen Shamanismi
Suomen Kansan Vanhat Runot (internetissä esim. http://www.finlit.fi/skvr/ )
Vedenhaltijat (SKS)