Teksti: Lemelina ja Iita
Otsikon anglismintäyteinen lause kuului leirin jälkeen niin monesta suusta, että pitäähän se jättää historiaan tulevien leirien voitettavaksi. Leirityöryhmän eräänä puuhanaisena olen niin tyytyväinen, että tein leirikuvauksestakin hiukan pidemmän. Apukirjoittajana minulla toimi ihanainen Iita (jonka tunnelmat kursiivilla). Heti leiriraportin perästä löydätte myös Mercurian ja Ursa Pihlajaisen kokemukset kevätleiriltä keskittyen heidän ensimmäisiin rumpumatkoihinsa.
Tänä keväänä leirin osanotto oli harvinaisen suuri, 35 pakanaa. Leirin pohjatyökin oli yllättävän suuri. Ei kukaan tietty käskenyt suunnittelemaan niin monta ohjelmaa, mutta mopo karkasi hieman käsistä, ja ranysin kanssa päädyimme melkoisen ohjelmanivaskan (ja minä myös materiaalikasan) kanssa leiripaikalle Lopelle. Eri autoissa tosin, meikäläisen kiloja ei ranysmobiiliin sentään tungettu, vaikka symbioosi olikin tiukka leiriä edeltävinä päivinä. Valmiina viihdyttämään!
Torstai
Saavuimme autolastillinen tyttöjä Lopelle leirikeskuksen pihaan juuri ajoissa. Leirityöryhmän vetäjä, toisin sanoen ranys hilppasi läpi leirikeskuksen talonmiehen kanssa. Sillä välin me muut juttelimme talossa asuvan muorin kanssa. Siis hetkinen? Talossa ASUVAN? Kyllä vain. Saimme tietää paikanpäällä, että emme oleskelleet leirikeskuksessa yksin. Saimme koko kevätpäiväntasauksen ja leirin ajaksi naapureiksemme nurjapuolelle hurahtaneen kissaeukon ja joukon muita piilottelijoita.
Leirikeskuksen tilat kuitenkin korvasivat osan järeästä alkuylläristä. Tilaa oli vaikka muille jakaa, kaksi saliakin, joissa tapahtui paljon mukavaa ja mielenkiintoista toimintaa. Emme kehdanneet jakaa ihmisiä tyttöjen makuusaliin ja poikien makuusaliin, joten teimme perinteisen ”täällä huoneessa saa möykätä” ja ”täällä ootte sitten ihan hiljaa kuin kusi sukassa” -tyyppisen jaottelun. Ja mikäs siinä ollessa, ainakin allekirjoittanutta nukutti niin mahottoman hyvin.
Perjantai, pitkäksi väitetty – ei tällä ohjelmamäärällä!
Ensimmäisen kokonaisen leiripäivän virallisessa(!) ohjelmassa oli uunituoreiden Voxien ja Seitojen jako tilaajille (kiitos Tapio ja Thuleia), reippaita kansanlauluja, yrttisauna ja Koshkan vetämä Maljan (sarven) nosto iltanuotiolla. Epäviralliseen ohjelmaan livahti suuren suosion kerännyt rumpupiiri.
Perjantaiaamu. Huomaan että valloittamamme rannantöyräs on nousevan auringon valossa suorastaan majesteetillisen kaunis. Eräs rannantörmäällä tojottava pitkä mänty osoittautuu mukavaksi hengailukaveriksi ja taisinpa nukahtaa sen runkoa vasten kerran tai pari. Jälkiä muista eläjäisistä näkyy rannan jäällä ja hangella. Emme siis ole yksin…
Innostuimme jossain vaiheessa pienen porukan kanssa keskustelemaan divinaatiojärjestelmistä, ja tarpeeksi sivuraiteille eksyttyämme huomasimme, että moni on tuonut rummun leirille mukaan. Spontaanisti odottelimmekin meidän kansanlaulantakuoron ilkamoinnin loppumista, ja suuntasimme edelleen spontaanisti naapurisaliin rummut kourassa. Jaguaarin Voxissakin mainetta saanut rumpu keinutteli monet meistä matkoille toisiin maailmoihin, Immortelin luvattoman iso rumpu jykevästi puhutteli myös meistä monia. Oma rumpuni tuntui jostain syystä joikaavan ja laulavan. Mikähän lie ostetun rummun lieveilmiö.
Shamaanirummuttelu keräsi osallistujia myös kuulopuheitten ja otaksuttavasti myös joka puolelle lääniä kantautuvan rummunkumun ansiosta. Moni kiitteli sessiota silmiä avaavaksi ja valaisevaksi kokemukseksi. Itse tanssahtelin voimaeläimeni kanssa enemmän kuin koskaan aikaisemmin yhteensä, ja taisipa siellä silmäluomien takana näkyä muitakin elukoita ja henkiä. Kiitokset rummuttajille ja muille, jotka tekivät leirin (omasta näkökulmasta) voimakkaimmasta kokemuksesta kauniin.
Olen aina halunnut järjestää yrttisaunan ja nyt tuli mainio tilaisuus: alttiita pakanoita halujen toteuttamiseen! Reilu kymmenkunta innokasta yrttisaunojaa silppusi katajaa ja mäntyä miehistä voimaa tuovaan kylpyyn, keitteli nokkosta ja sipulia hiushuuhteeksi, ihmetteli piparminttu-kaurahiutale-jogurttimössön tarkoitusta, haudutti siankärsämöstä ja mesiangervosta flunssakylpyä ja sekoitti hunajasta, öljystä, suolasta ja yrteistä erilaisia kuorintoja. Keittiöstä nousivat sellaiset höyryt, että maallikkoa hirvitti. Illemmalla saunontaa jatkettiin muun muassa laventeliöljyhieronnan merkeissä…
Yrttisaunassa päästiin rentoutumaan tuoksuvien ja oikeastaan aika maistuvien liemien ja tahmojen alla. Tunnelma oli ihanan naisellinen, vaikka yrttisaunassa oli myös miehiä. Pointsit heille!
Illalla koko pakanalauma kokoontui nuotion äärelle osallistumaan uuteen pakanatraditioon, Maljan nostoon. Puheenjohtaja Koshka ja allekirjoittanut hankkivat länsiylämaanlehmän valtavan sarven, joka tästä lähtien on Pakanaverkon omaisuutta. Koshkan lanseeraama Maljan nosto sai siis nyt arvoisensa symbolin (tosin vielä ilman juomia, kun sarven putsaus oli puolitiessä ja haju ei niin kovin hehkeä). Ilahduttavan suuri osa leiriläisistä tarttui sarvimaljaan ja asetti itselleen tavoitteita tuleville kuukausille Pakanaverkon toiminnan suhteen. Muistakaapa siis tavoitteenne ja pitäkää niistä mahdollisuuksien mukaan kiinni!
Saunomisen lisäksi illalla pelattiin tietenkin myös lautapelejä. Tietämättömille tiedoksi: tekoluuporno on sana, mutta Mr. Radon ei…
Lauantai
Aamu lähti käyntiin Vox-palaverilla, johon populaa oli saapunut Irlantia myöten, ei mitenkään turha kokous siis. Ja kokouksesta seuraavaan: tuskin oli Vox pulkassa, kun piti lähteä jo Pakanaverkon kevätkokoukseen Lopen keskustaan. Todettuamme pubin heikoksi kokoustusominaisuuksiltaan (osa jäsenistä joutui antamaan ensiapua muille asiakkaille, yms.) lähdimme tutkimaan Lopen mahdollisuuksia pakanan viihdyttämiseksi. Paikalliset pääsiäismarkkinat ratsattuamme viihtymiskäyrä laskeutui niin, että päädyimme jatkamaan kokousta leiripaikalle ja keskustelemaan useita tunteja siitä, mitä pakanuus on, mitä se ei ole, ja miten Pakanaverkko suhtautuu pakanuuden rajatapauksiin (ja miten se raja määritellään).
Leiriä jatkettiin kevätpäiväntasauksen ruoanlaittosessiolla. Jälleen pääsin toteuttamaan intohimojani, nyt ruoanlaiton ja nälkäisten pakanoiden suhteen. Oi onnea. Ruokalistalla oli kevätkääryleitä, ruhtinaallista kanasalaattia ja persikkaista rahkatorttua. Taisin unohtaa lähettää lupaamani kevätkääryleohjeen osallistujille, joten jaan sen tässä kaikkien Voxin lukijoiden kanssa. Tarvitset siis:
-1 pkt filotaikinaa (pakastealtaasta)
-200 g jauhelihaa
-100 g mungpavun ituja
-100 g sieniä (tai esim. pieni säilyketölkillinen)
-habanero-chili (tätä ei laitettu leiriaterialla, mutta antaa oikeaa potkua)
-tölkki bambunversoja
-pieni nippu lasinuudeleita tai vastaavia
-osteri- ja soijakastiketta maun mukaan
-valkosipulia (puolikas, ehkä)
-inkivääriä (pari senttiä)
-voisulaa filotaikinan voiteluun
-öljyä paistoon
Ota taikina sulamaan noin tuntia ennen leivontaa, sitä ei saa jäädyttää uudestaan tai se muuttuu hitusiksi. Pane lasinuudelit likoamaan kylmään veteen. Kuori ja pilko valkosipuli ja inkivääri pieneksi silpuksi. Pilko myös chili. Kuumenna öljy isolla paistinpannulla, ja kuullota silputut mausteet. Lisää jauheliha ja ruskista se. Pilko sienet ja bambunversot. Lisää ne ja noin viiden sentin palasiin katkotut nuudelit jauhelihan joukkoon. Mausta soijalla ja osterikastikkeella. Jos tykkäät kalan mausta, voit lisätä myös kalakastiketta ja katkarapuja. Kuumenna hetki, lisää pavut. Täyte on valmis. Aseta yksi filotaikinalevy pöytätasolle ja voitele se voisulalla pullasudin avulla. Laita toinen taikinalevy edellisen päälle. Leikkaa levy kuuteen suorakulmioon ja aseta lusikallinen täytettä joka palan alareunaan. Taita ensin lyhyttä sivua yksi kierros niin että täyte peittyy, taita sitten pitkät sivut noin sentin leveydeltä ja jatka rullan kääriminen loppuun. Voitele ja paista 225 asteessa kymmenisen minuuttia, tai kunnes kääryleet ovat söpön ruskeita. Dippaus makeaan thaichilisoosiin ei ole huono idea!
Lemelinan kevätpäivänseisauksen ateria niitti mainetta myös meidän aterioimattomien keskuudessa.
Illalla jatkettiin saunomisella perinteitä kunnioittaen, ja rumpupiiri kokoontui jälleen.
Sunnuntai
Kauan kaivatut pakanakisat pääsivät vauhtiin vihdoin sunnuntaina. Allekirjoittanut oli kotipuskista leikannut kohtuullisen nipun pajuja, joista sitten paniikissa yritti sitoa jotain mieleenpainuvaa sunnuntaiaamulla leirillä, tavoitteena ukonkantoon soveltuva entinkaltainen olio. Onneksi puhis auttoi, muuten pajumiehestä olisi tullut melkoinen nykytaideteos.
Pakanakisoissa päästiin sitten kärräilemään ympäriinsä leirin loppuvaiheessa suurta mainetta niittänyttä Wickermania eli Entti-Penttiä ympäri ämpäri mäkiä.
Tästä kilpailulajista eli ukonkannosta tuli napsittua paljon kuvia, mutta suurin osa niistä piti sensuroida. Miten kekseliäs onkaan pakana saatuaan käsiinsä erektiivisen pajumiehen! Tai Tapion tai Kiirikoneen (joiden erektiivisyyksistä voi kysyä Shaelilta ja KJ:lta)?
Urakan jälkeen Lemelina istutti pakanakisailijat tiukkaan yrtintunnistusruuvipenkkiin ja nautiskeli samalla tuomareille automaattisesti lankeavasta palvonnasta.
Täysin rinnoin! Tuomarin osa on hieno ja tavoiteltava, kilpailijat tekivät melkoisia uhrauksia tuomareita miellyttääkseen – pisimmälle meni ehkä rvk, joka suostui sekoittamaan viskiin kokista. Jalka- ja niskahieronnat olivat myös vallan miellyttäviä.
Thuleian intohimoinen palvonta ei auttanut; mokoman kissatyttösen tietovisa oli ilkeän mustavalkoinen ja oikeita vastauksia oli (omituista kyllä) vain yksi.
Ja tässä pakanavisan kysymykset: vastaukset löydät lehden lopusta.
Mahtimaakinen Taikavisailu
– Thuleia
Mahtimaakinen Taikavisailu oli yksi Pakanaverkon kevätleirin Pakanakisojen kolmesta lajista. Testaa, kuinka monta oikeata vastausta saat harsittua kasaan omalla pakanatietämykselläsi. Tietokilpailun voitti leirillä Shael, joka sai loistavasti seitsemän pistettä kymmenestä!
1.Setin temppelin paikallisosastoja kutsutaan nimellä:
a.)Tapiola
b.)Gemina Stella
c.)Pylon
d.)Grotto
2.Kuka perusti wiccan tradition nimeltä 1734?
a.)Robert Cochrane
b.)Stanton Beckerell
c.)Ross Nichols
d.)Silver RavenWolf
3.Minkä niminen otus oli mennyt muinaisen suomenuskoisen pakanan pyssyn piippuun, jos kateellinen naapuri oli katsonut piippua pahalla silmällä?
a.)Kortto
b.)Syöpä-Jooseppi
c.)Ruto
d.)Ruttalainen
4.Mihin kirkkoon laulaja Marilyn Manson on kuulunut?
a.)Stewart Kaplanin harmaaseen veljeskuntaan
b.)Saatanan kirkkoon
c.)Skientologeihin
d.)Summit Light Houseen
5.Millä nimellä kutsutaan Michael Harnerin perustamaa shamanismia?
a.)castanedalaisuus
b.)soturishamanismi
c.)pohjoisen voiman tie
d.)ydinshamanismi
6.Mikä seuraavista ei ole asatrun hyve?
a.)kunnia
b.)omavaraisuus
c.)voima
d.)totuudenmukaisuus
7.Milläs nimellä setiläiset kutsuvatkaan unohduksen virtaa?
a.)Aurajoki
b.)Lethe
c.)Keltria
d.)Behemoth
8.Millä nimellä feri-traditiossa tunnetaan keskeisin jumaluus?
a.)Star Goddess
b.)Hastur
c.)Gol-Goroth
d.)Green Man of the Hills
9.Jos vihreän noidan juoma on maustettu Artemisia vulgariksella, niin mitä siinä on?
a.)humalaa
b.)aniksen siemeniä
c.)pujoa
d.)hapankaalimehua
10.Kuka oli loppuvuoden 2002 Suuren Nettipakanaäänestyksen voittaja kategoriassa ”Todennäköisimmin Kristitty Vakooja”
a.)Thuleia
b.)Tanja ja Pekka
c.)JVirtanen
d.)Hiski Haapoja
Monivuotinen mestari ja tämän vuoden ennakkosuosikki Xiniara vei jälleen pakanakisapotin kotiin. Kyllä siinä muita kisailijoita sapetti. Onneksi voittamaton mestari lupasi siirtyä tästä eteenpäin tuomariston penkkiin, niin on meillä muillakin mahdollisuus.
Iltasella nuotiolla paistettiin lettuja. Ja paistettiinpa sitten jotain muutakin…
Sunnuntai-iltana ihan yhtäkkiä ja puskista kerrottiin, että kisoissa hyväilyjä ja eroottispainotteisia kosketteluja nauttinut Entti-Pentti aiotaan polttaa järvenjäällä. Tuli kyllä melkoinen kiire saunahuoneesta rantaan. Erinäisten pitkällisten järjestelyiden jälkeen saimme kuin saimmekin Pajumiehen palamaan, ja kaunista näkyä katsellessa Annikainen, meidän yksityinen oopperalaulajamme, kajautti ilmoille muinaisenglanninkielisen laulun. Kuu paistoi ja tarpeeksi yllytettynä kaatuneen ja edelleen komeasti palavan Entti-Pentin ympärille saatiin myös kaksi nakupellenaista tanssimaan. Todistusaineistosta päätellen taisin olla toinen heistä, krhm…
Maanantai – haikeita jäähyväisiä
Toivoin saavani tähän numeroon juttuja siitä, millaista on seurustelu pakanan kanssa. Eräät ottivat sanani todesta ja päättivät opettaa kädestä pitäen myös sen, millaista on elo tuoreen pakanapariskunnan kanssa samassa huoneessa, ja miten pitkälle hallituksen sisäinen kähmintäkin voidaan viedä. Olen valaistunut.
Ja päästiinhän siitä lähtemään hyvässä järjestyksessä, taas uudet ja mukavat muistot taskussa ja hyvä mieli rinnassa.
Hyvä järjestys tarkoitti oman autokunnan kohdalla sitä, että puhis jysäytti autonsa (korjaan, isäni auton) päin lipputankoa, toki osuen siihen tarkasti vain vetokoukulla (”Thuleian pää peitti näkyvyyteni”). Muuten paluumatka sujui mallikkaasti, suunnitellen Entti-Pentin versio 1.2:a ja napalmin käyttöä sen sytytyksessä.
Kiitos kaikille osallistujille, erityiskiitokset ranysille, pakanakisan juontajalle ja rumpupiirin vetäjälle Jaguaarille sekä rumpupiirin muille pyörittäjille ja rummuttajille Thuleialle, Iitalle, Shaelille ja Pauliinalle! Tästä on vaikea parantaa, mutta yritetään – ja tervetuloa leiriryhmän toimintaan (leirit@pakanaverkko.fi).