Ortodoksikemetiläisyys on moderni uskonto, joka perustuu muinaisen Egyptin eli Kemetin uskonnolliseen perinteeseen. Liikkeen perusti vuonna 1988 Tamara Siuda, joka toimii edelleen uskonnon keskeisenä opettajana ja uskonnollisena johtajana. Yhteisö tunnustaa Siudan Nisut-Bityksi, joka oli muinaisessa Kemetissä paitsi valtakunnan poliittinen, myös uskonnollinen johtaja sekä suora uskonnollinen linkki kansan ja jumalten välillä. Ortodoksikemetiläisessä yhteisössä Nisut ymmärretään vain uskonnolliseksi arvonimeksi, joten Siuda tekeekin päivittäin rituaalista ja maallista työtä seuraajiensa ja hengellisen tasapainon hyväksi. Yhteisö on kansainvälinen, joskin ainakin toistaiseksi vahvasti USA-keskeinen.
Ortodoksikemetiläisyyden keskeisin teologinen käsite on ma’at, oikeuden, tasapainon ja totuuden periaate, jonka nähdään edustavan maailman olotilaa sellaisena kuin sen pitäisi olla. Ma’atin ylläpito katsotaan ortodoksikemetiläisen tärkeimmäksi henkiseksi tavoitteeksi, ja tähän sisältyy muun muassa pyrkimys olla vahingoittamatta itseään ja muita. Ma’at on periaatteena varsin abstrakti, eikä sen ylläpitoa ole määritelty tarkasti lakipykälin tai määräyksin.
Toinen keskeinen määrittävä piirre on usko jumaluuteen, Netjeriin, joka manifestoituu monina Jumalan Niminä, historian tuntemina jumalolentoina kuten Isis (kemetinkieliseltä nimeltään Aset), Osiris (Wesir), Bast ja Sekhmet. Netjer itsessään on niin suuri ja abstrakti, että jumalina tunnetut persoonalliset manifestaatiot ovat välttämättömiä, että ihmiset voisivat käsittää jumaluutta ja kommunikoida sen kanssa. Tämä monolatrinen jumalkäsitys, jossa suuri ja abstrakti jumaluus ikään kuin jakautuu käsitettävissä oleviksi persoonallisiksi jumaliksi, on liikkeen virallinen teologinen kanta, mutta jotkin yksittäiset jäsenet saattavat olla tiukempia polyteisteja tai kokea jumalten olemassaolon jollain täysin toisella tavalla.
Jumalien lisäksi ortodoksikemetiläiset kunnioittavat (joskaan eivät palvo) esi-isähenkiä ja muita itselleen tärkeiden edesmenneiden ihmisten henkiä, joiden kemetinkielinen nimitys on akhu, ”rakastetut vainajat”. Akhu-hengiltä pyydetään neuvoja ja opastusta jokapäiväisessä elämässä, ovathan nämä kokeneet sen omana elinaikanaan. Esi-isien kunnioitus on monimuotoista: toiset ylläpitävät akhu-alttaria, jolle jättävät ruoka- ja juomauhreja, toiset taas tyytyvät muistamaan vainajiaan sanoin ja ajatuksin.
Yhteisöllisyys on tärkeä osa ortodoksikemetiläistä arkea – vaikka osanottoa yhteisön tapahtumiin ei vaadita, pitää moni harjoittaja päivittäin yhteyttä muihin jäseniin internetin ja puhelimen välityksellä sekä osallistumalla paikallistapaamisiin, joita järjestetään varsinkin Yhdysvaltojen suuremmissa kaupungeissa enemmän tai vähemmän säännöllisesti. Jäseniä rohkaistaan yhteisöllisyyteen ja aktiivisuuteen myös uskonnollisen viitekehyksen ulkopuolella, ja moni jäsen kokee esimerkiksi hyväntekeväisyyteen osallistumisen henkilökohtaisesti tärkeäksi. Perhesuhteita arvostetaan, ja perheensisäisen harmonian säilyttämistä pidetään tärkeänä. Useimmat ortodoksikemetiläiset ovat varovaisia uskonnostaan puhuessaan, sillä henkilökohtaisen uskonnonharjoittamisen ei haluta tulevan ongelmalliseksi perhe- ja ystävyyssuhteiden kannalta. Muiden uskonnollisia valintoja ei haluta tuomita tai arvostella.
Ortodoksikemetiläisen yhteisön jäsenet voidaan karkeasti jakaa kahteen ryhmään, remetj-jäseniin ja shemsu-jäseniin.
Remetj-jäsenet, ”kuninkaan alamaiset”, ovat liikkeen ystäviä ja uskosta kiinnostuneita. He ovat käyneet uskonnon perusteet opettavan ilmaisen kurssin ja halunneet liittyä temppelin jäseniksi, mutta eivät ole halukkaita tai vielä valmiita sitoutumaan kemetiläiseen uskoon ja jumaliin ensisijaisena henkisenä polkunaan. Remetj-jäsenet ovat tervetulleita lähes kaikkiin temppelin tapahtumiin ja rituaaleihin, ja heitä kohdellaan yhteisön täysivaltaisina jäseninä, vaikka jotkut yksittäiset jäsenet saattavat kokea, ettei remetj-jäsenyys tarjoa samanlaista yhteisöllistä asemaa kuin shemsu-jäsenyys.
Shemsu-jäsenet, ”seuraajat”, ovat päättäneet käydä läpi kaksiosaisen siirtymäriitin, joka vahvistaa henkilökohtaista suhdetta kemetiläisiin jumaliin ja yhteisöön. Riitin ensimmäinen osa on Nisutin suorittama geomatia-divinaatio, joka kertoo jäsenen ”Vanhemmat” ja ”Rakastetut”. Tämän riitin nimi on Ritual of the Parent Divination, lyhyemmin RPD. Ortodoksikemetiläiset uskovat, että yksi tai kaksi jumalvanhempaa on luonut ihmisen ba-sielun, sielun ikuisen osan, kun taas ”Rakastetut” ovat yksi tai useampia jumalia, jotka syystä tai toisesta ovat erityisesti kiinnostuneita auttamaan ihmistä hänen päivittäisessä elämässään. Joissain harvoissa tapauksissa RPD kertoo, ettei henkilöllä ole lainkaan Rakastettuja – tämä voi kertoa, että kyseisen ihmisen suhde Vanhempiinsa on äärimmäisen intensiivinen, tai että Rakastetut ovat jostain syystä päättäneet paljastaa läsnäolonsa vasta myöhemmin.
RPD:n jälkeen jäsen voi joko päättää jäädä remetj-jäseneksi tai ryhtyä shemsuksi – päättää palvelevansa Vanhempiaan ja Rakastettujaan ennen muita jumalia tai henkiä. Shemsu-jäsenyyden valitsevat saavat Vanhempiensa nimistä johdetun kemetiläisen nimen, joka annetaan yhteisöllisessä nimeämisseremoniassa. Tämä shemsu-nimi on yksilöllinen ja ainutlaatuinen, ja yksi shemsun uskonnollisen elämän tärkeitä tavoitteita on oman nimensä tunteminen, ymmärtäminen ja toteuttaminen.
Osa shemsu-jäsenistä päättää myöhemmin käydä läpi toisen siirtymäriitin nimeltä Weshem-ib, sydämen koettelu. Tässä riitissä shemsu vannoo paitsi asettavansa ortodoksikemetiläisyyden muiden uskonnollisten polkujensa edelle, myös tekevänsä aktiivista työtä uskonnon ja sen harjoittajien hyväksi. Siinä missä RPD ja shemsu-nimenanto voidaan toimittaa esimerkiksi internetin tai puhelimen välityksellä, Weshem-ib tapahtuu aina kasvoista kasvoihin uskonnollisen johtajan ja muista jäsenistä koostuvan ryhmän kanssa, sillä katsotaan, ettei jäsen voi sitoutua yhteisöön näin vakavalla tasolla tapaamatta edes joitain muita yhteisön jäseniä henkilökohtaisesti. Weshem-ibin läpikäyneet tunnetaan nimellä shemsu-ankh, valan vannoneet seuraajat. Tämä riitti on vaatimuksena niille, jotka haluavat ryhtyä temppelin papeiksi.
Ortodoksikemetiläinen papisto koostuu vihityistä ja vihkimättömistä papeista. Pappien ensisijainen tehtävä on palvella yhteisöä, ei niinkään jumalia.
W’ab-papit, puhtauspapit, ovat verrattain lyhyen koulutuksen saaneita vihkimättömiä pappeja, eräänlaisia rituaaliteknikkoja. Heidän pääasiallinen tehtävänsä on auttaa yhteisöä ja sen jäseniä rituaaliseen puhtauteen liittyvissä kysymyksissä sekä toimittaa päivittäisiä ”valtiollisia” rituaaleja, joita varten he ylläpitävät virallisia valtiollisia pyhättöjä. Osa näistä pyhätöistä on avoinna temppelin jäsenille ainakin, mikäli nämä sopivat tulostaan etukäteen. Jotkut w’ab-papit järjestävät pyhätöissään jäsenille avoimia rituaaleja suurien juhlapyhien aikaan.
Imakhu-papit, kunnioitetut, ovat vihittyjä pappeja, joilla on ainakin USA:ssa tunnustetut pappisoikeudet ja lupa käyttää Reverend-titteliä virallisesti yhteisön ulkopuolisessa kanssakäymisessä.
Imakhu-papiksi tullakseen w’ab-papin täytyy käydä läpi vuosia kestävä koulutus, ja he erikoistuvat usein tiettyihin tehtäviin temppelin palveluksessa. Heidän vastuullaan on auttaa Nisutia temppelin päivittäisissä hallinnollisissa ja rituaalisissa velvollisuuksissa, tarjota yhteisön jäsenille hengellistä opastusta, toimittaa avioliittoon vihkimisiä sekä tukea kaikin tavoin yhteisön toimintaa ja hyvinvointia.
Palveltuaan tehtävässään kolme vuotta Imakhu-pappi saa arvonimeensä etuliitteen Kai-, ylistetty, ja toimii aiempien tehtäviensä lisäksi muun papiston toimien ohjaajana ja valvojana.
Ortodoksikemetiläistä uskontoa harjoitetaan monimuotoisesti – Nisut ja papisto suorittavat valtiollisia rituaaleja, yksittäiset jäsenet harjoittavat päivittäistä tietyn kaavan mukaan suoritettavaa Senut-rituaalia ja lisäksi jäsenet arvonimeen katsomatta harjoittavat uskoaan henkilökohtaisesti ja epämuodollisesti esimerkiksi rukoillen ja jumalilleen uhraten. Useimmilla jäsenillä on kotonaan yksi tai useampi henkilökohtainen alttaritila, joka sisältää astiat ruoka- ja muille uhreille, suitsuketta tai muuta pyhää tuoksua, kynttilöitä ja usein kuvia tai patsaita jumalista.
Minä itte
Olen ollut pienestä pitäen kiinnostunut egyptologiasta ja muinaisen Egyptin uskonnollisesta perinteestä. Pakanalliseen uskonnonharjoitukseeni Bast-jumalatar livahti kuin salavihkaa, ehkä suuren kissoja kohtaan tuntemani rakkauden vuoksi, ehkä muista syistä.
Ortodoksikemetiläiseen yhteisöön törmäsin ensimmäistä kertaa joitain vuosia sitten, kun satunnainen googlailu vei minut yhteisön silloin hiukan sekaville kotisivuille. Olin kiinnostunut, mutta tuolloin aika vahvasti järjestäytynyttä uskonnollisuutta vastaan, ja osallistumiseni jäi siltä erää muutaman kirjoitetun foorumiviestin tasolle.
Viime marraskuussa, pitkällisen uskonnollisen haparoinnin ja kasvavan yhteisöllisyyden kaipuun kautta, etsiydyin uudestaan ortodoksikemetiläisten nettisivuille. Lyhyen pähkäilyn jälkeen ilmoittauduin uskonnon perusteet opettavalle kurssille. Ilmoittautuessani olin vielä sitä mieltä, että minusta tulee yhteisöön korkeintaan remetj-jäsen, sillä en tule koskaan olemaan valmis asettamaan yhtä uskontoa tai pantheonia muun harjoittamani uskonnollisuuden edelle. Kurssin aikana kävi kuitenkin enenevässä määrin selväksi, että Tämä On Minun Juttuni. Tutustuin yhteisöön temppelin keskustelupalstalla ja koin sitä kuuluisaa kotiinpaluun tunnetta, mistä monet oman polkunsa löytämisen voimakkaasti kokeneet pakanat puhuvat. Kurssin loputtua minulle oli itsestään selvää, että kävisin läpi RPD-rituaalin ja liittyisin shemsuksi palvelemaan jumaliani sekä uskonnollista yhteisöäni.
RPD oli uskomattoman jännittävä kokemus. Olin etukäteen suhteellisen varma, että Tefnut-jumalatar paljastuisi Äidikseni, mutta en uskaltanut luottaa tähän intuitiooni, sillä temppelissä ei ollut yhtään Tefnutin lasta ennestään, ja aikaisempi konsensus oli ollut se, ettei Tefnutin kaltaisilla suurilla ja abstrakteilla jumalilla ihmislapsia olisikaan. Jännitys laukesi, kun lokakuun 11. päivän ensimmäisinä tunteina Nisut ilmoitti minulle, että vanhempani ovat Tefnut ja Ra-Heruakhety ja että tämä todistaa hänen epäilynsä siitä, että Tefnutilla sittenkin voisi olla lapsia. Rakastetuikseni paljastuivat Sekhmet-Hethert ja Shu. RPD:n jälkeen tunsin hämmästyttävän voimakasta mielen tyyneyttä ja onnea, eikä yksinolo ole sen jälkeen tuntunut todella yksinäiseltä.
23. päivä marraskuuta sain shemsu-nimeni varsin koskettavassa seremoniassa, useiden temppelini jäsenten todistaessa ja hurratessa. Olen Akhytsenu, Kaksi lentävät, ja sydäntäni lämmittää ajatus siitä, että saan jatkossa tehdä työtä jumalteni, temppelini ja nimeni kunniaksi. Minusta ei koskaan pitänyt tulla pappia, mutta Äitini on vihjaillut, että sellainenkin tulevaisuus saattaa häämöttää edessäpäin. Yksi pakana on onnellisesti löytänyt henkisen kotinsa.