Teksti: Lemelina
Rituaalien suunnittelu ja kuvaus: Anssi Alhonen ja Patrick O’Rourke
Takana on jälleen yksi suomenuskoisten vuotuisista suurista juhlista. Tällä kertaa saatte lukea, miten Helajuhlaa vietettiin Taivaannaulan malliin Eurassa, tuossa vanhassa mahtipitäjässä Satakunnan etelärajoilla. Juhlan teemana oli tuli ja puhdistautuminen. Luonto syntyy uudelleen keväällä, samoin ihmisten verevyys ja elämänvoima. Hela on pahan karkotusta ja taakse jättämistä, sielullista puhdistautumista kesään.
Euran Mannilan leirikeskus Mansikki ja viereinen Härkänummen viikinkikylä tarjosivat jälleen kerran oivat puitteen pakanalliselle juhlinnalle. Väkeä oli jälleen kokoontunut ympäri Suomea, kaukaisimmat Vöyristä ja Kuopiosta asti. Jäät jyrisivät järvessä sulaen juuri tänä juhlaviikonloppuna. Paikalla soutelivat kansallislintumme joutsenet, puhumattakaan lukuisista pienemmistä vesilinnuista, ja erittäin paljon oli kevättä rinnassa myös niillä lukemattomilla sammakoilla, joita juhlijat saivat väistellä. Valmistelut olivat organisoidummat kuin koskaan ennen, mikä näkyi juhlan sujuvuudessa ja osallistujien tyytyväisyydessä. Aikaa riitti silti myös rennolle kisailulle, visiitille Euraan viikinkimarkkinoille ja riemukkaille lauluille.
Perjantai: Tervetuloa Helajuhlaan!
Ihmiset saapuivat Pyhäjärven rannoille tasaisena virtana päivästä iltaan. Kaikkien saavuttua paikalle juhla käynnistettiin paimentorven kutsulla ja tulijoiden symbolisella pyhittämisellä katajansavulla jäisellä mutta auringon lämmittämällä rannalla. Juhlassa arkinen aika lakkaa ja ihmiset astuvat pyhään ja väkevämpään aikaan, jossa merkitykset korostuvat ja myytit saavat elävän muodot. Miehet ja naiset järjestäytyivät omiin riveihinsä. Avustaja sytytti katajanoksat nuotiossa ja puhdisti oksien savulla osallistujat. Katajalla on Suomessa sanottu olevan kauneimmat haltijat. Siperian kansojen parissa shamaanit ovat puhdistaneet ilmapiirin katajan savulla ennen parannustyötä. Puhdistuksen jälkeen avustaja jakoi jokaiselle ihmiselle yhden katajaisen lastun. Uhripappi kertoi, että lastu on säilytettävä iltaan asti, ja että ihmiset voivat siirtää siihen itsestään kaiken sen menneen, mistä haluavat puhdistua ja minkä haluavat tuhoutuvan Ukon valkeassa.
Tämän jälkeen laulettiin juhlan tervetuliaislaulu:
Mieleni minun tekevi,
aivoni ajattelevi
lähteäni laulamahan
sanoja sanelemahan
lyökäämme käsi kätehen
sormet sormien lomahan
lauloaksemme hyviä
parahia pannaksemme
tämän iltamme iloksi
päivänkulun kunniaksi!
Ilta jatkui ruoanlaiton parissa ja halukkaille opetettiin karjalanpiirakoiden valmistusta (katso ohje Vox Paganorum 1/09). Keittiöryhmä valmisteli muitakin perinneruokia illan ruokapöytään. Klassikkoherkkuina olivat pöydässä karjalanpiirakoiden lisäksi muun muassa ilomantsilaistyyppiset vatruskat, hämäläiset korput ja pohjalainen uunijuusto eli sonnintöyssy. Taivaantulen porkkanakakku-jälkiruoalle tämä kokki antoi täydet pisteet! Ruokailun yhteydessä pidettiin perinteinen esittelykierros. Suurin osa oli jo ennestään tuttuja, mutta mukavaa oli löytää joukosta jälleen uusia tuttavuuksia.
Saunoja lämmiteltiin varovasti talven jäljiltä. Uhripappi ja avustajat pyhittivät juhlasaunan laululla ja katajasavulla, kanteleen säestyksellä. Saunominen Autereisen lauteilla on osaltaan ruumiillista ja henkistä puhdistautumista tuleviin riitteihin.
Löyly poika Auterinen,
Auterettoman tekemä.
Hiki vanhan Väinämöisen,
Herran hengestä hyvästä
Tule tänne tarvitahan,
Apuvasi huuvetahan,
Tekemähän terveyttä,
Rauhoa rakentamahan,
Ennen päivän nousemista,
Koin jumalan koittamista!
Saata sauna lämpimäksi,
Kivet löylyn lyötäväksi
Puuhusilla puhtahilla
Tämän jälkeen sauna oli valmis saunottavaksi. Jotkut uskalikot pulahtivat jäälohkareita täynnä olevaan Pyhään Rautajärveenkin.
Illan pimetessä paimentorvi kutsui jälleen juhlijoita rantaan. Oli aika sytyttää juhlatuli ja saattaa tulen synnyn myytti eläväksi: aikojen alussa, pimeän alkumeren yllä Ukko iskee tulikipunan maailmaan salamana. Tuli putoaa järveen ja polttaa soita ja korpia päätyen lopulta kiviseen kiukaaseen. Tulen ympärillä tanssien laulettiin esilaulajan säestyksellä Tulen synty:
Tulta iski ilman Ukko,
Valahutti valkeata,
Miekalla tuliterällä,
Säilällä säkenevällä,
Ylisessä taivosessa,
Tähtitarhojen takana.
Saipa tulta iskemällä,
Kätkevi tulikipunan,
Kultaisehen kukkarohon
Hopeisehen kehä’än,
Antoi neien tuu’itella,
Ilman immen vaapotella.
Neiti pitkän pilven päällä,
Impi ilman partahalla,
Tuota tulta tuu’ittavi,
Valkeaista vaapottavi,
Kultaisessa kätkyessä,
Hihnoissa hopeisissa;
Hopeiset hihnat helkkyi,
Kätkyt kultainen kulisi,
Pilvet liikkui, taivot naukui,
Taivon kannet kallistihe,
Tulta tuu’iteltaessa,
Valkeata vaapottaissa.
Impi tuulta tuu’itteli,
Valkeaista vaapotteli,
Tulta sormin suoritteli,
Käsin vaali valkeaista,
Tuli tuhmalta putosi,
Valkea varattomalta,
Kätösistä käänteliän,
Sormilta somittelian.
Kirposi tulikipuna,
Suikahti punasoronen,
Läpi läikkyi taivosista,
Puhki pilvistä putosi.
Päältä taivahan yheksän,
Halki kuuen kirjokannen.
Tuikahti tulikipuna,
Putosi punasoronen,
Luojan luomilta tiloilta,
Ukon ilman iskemiltä,
Puhki reppänen retuisen,
Kautta kuivan kurkihirren,
Tuurin uutehen tupahan,
Palvosen laettomahan;
Sitten sinne tultuansa,
Tuurin uutehen tupahan,
Panihe pahoille töille,
Löihe töille törkeille,
Riipi rinnat tyttäriltä,
Käsivarret neitosilta,
Turmeli pojilta polvet,
Isännältä parran poltti.
Äiti lastansa imetti
Kätkyessä vaivaisessa
Alla reppänän retuisen;
Siihen tultua tulonen
Poltti lapsen kätkyestä,
Puhki paarmahat emolta,
Meni siitä mennessänsä,
Vieri vieriellessänsä,
Ensin poltti paljon maita,
Paljon maita, paljon soita,
Poltti auhtoja ahoja,
Sekä korpia kovasti,
Viimein kieprahti vetehen,
Aaltoihin Aluejärven.
Tuosta tuo Aluejärvi
Oli syttyä tulehen,
Säkehinä säihkyellä,
Tuon tuiman tulen käsissä,
Ärtyi päälle äyrästensä,
Kuohui päälle korpikuusten,
Kuohui kuiville kalansa,
Arinoille ahvenensa.
Viel’ ei viihtynyt tulonen,
Aalloista Aluejärven
Karkasi katajikkohon,
Niin paloi katajakangas,
Kohahutti kuusikkohon,
Poltti kuusikon komean,
Vieri vieläki etemmä,
Poltti puolen Pohjanmaata,
Sakaran Savon rajoa,
Kappalehen Karjalata.
Kävi siitä kätkösehen,
Pillojansa piilemähän,
Heittihe lepeämähän,
Kahen kannon juuren alle,
Lahokannon kainalohon,
Leppäpökkelön povehen,
Sieltä tuotihin tupihin,
Honkaisihin huonehisin,
Päivällä käsin pi’ellä
Kivisessä kiukahassa,
Yöllä lie’essä levätä
Hiilisessä hinkalossa.
Ihmiset polttivat katajalastunsa ja menneet taakkansa Ukon valkeassa.
Ilta jatkui saunoen, laulaen, mässäillen ja kisaillen. Yöllä koettiin Petrin shamanistinen multimediaesitys, jossa matkattiin Suomen luonnon keskellä tunnelmista toisiin.
Lauantai, pääriitin päivä
Aamupalan jälkeen pidettiin Taivaannaulan kevätkäräjät. Juhlijat saivat kokeilla myös lautanauhan tekoa ja rukin ja värttinän käyttöä. Kiitokset tästä ranysille ja Sorsattarelle! Kun vaikutti siltä, että aikaa olisi, päätettiin lähteä vielä Euran keskustaan viikinkimarkkinoille, ja tutustumaan myös Nauravan Lohikäärmeen näyttelyyn muinaisesta Eurasta. Omaan taskuun tarttui neulakinnasopas neuloineen. Nykyaikaisemmassa markkinapaikassa K-kaupan täti ei hyväksynyt oravannahkoja maksuvälineenä ja katsoi vähän silmät ymmyrkäisenä muinaishenkisissä juhlavaatteissa tassuttelevaa ryhmäämme.
Iltapäivällä valmisteltiin juhla-ateriaa, osa ihmisistä pelaili mölkkyä ja puistoshakkia ja osa koristeli juhlasaunaa. Uhripappi avustajineen valmisteli jumalainpalvelusta. Seuraavassa kuvaus tapahtumista:
Palveluksen järjestäjät siirtyivät etukäteen metsään. Siellä he rukoilivat ja puhdistivat riittipaikan pyhällä savulla. Järjestäjät rakensivat paikalle aidatun “hiiden”. Hiidessä oli symbolisia koristeita sekä maailmanpylväs: suuri kelo. Järjestävät maalasivat maailmanpylvääseen verellä uskonnollisia kuvioita.
Juhlaväki saapui paikalle metsän läpi laulavana kulkueena elävöittäen samalla matkalle vielä Sämpsä Pellervoisen herättämisen: miehet nukkuivat polun varrella, josta naiset sitten laulullaan heidät herättivät.
Miksei kasva meidän kaurat,
rukihit ylös ylene,
ei kasva kasessakana,
ei nouse norossakana,
Sämpsän mättähälläkänä,
Pellervon mäelläkänä?
Siks ei kasva meidän kaurat,
rukihit ylös ylene,
ei kasva kasessakana,
ei nouse norossakana,
Sämpsän mättähälläkänä,
Pellervon mäelläkänä:
Sämpsä sängyssä makasi,
selällähän seitsenristi,
kylellähän kymmennyplä:
sääret sängystä näkyvät.
Ei ole Sämpsän nostajaista,
Pellervon ylentäjäistä.
Talvipoika poisikkainen,
nousi Säpsän nostajaksi.
Otti tuulisen orosen,
ahavaisen sälkeväisen,
alkoi tuulella ajella,
ahavalla leyhytellä.
Puhui puut lehettömiksi,
heinät hempehettömiksi,
neitoset verettömiksi
”Nouse, Sämpsä, sängystäsi,
selältäsi, seitsenristi,
kyleltäsi, kymmennyplä.”
”En nouse sinua varten,
nousen toista miestä varten.
Pahoin teit sä tullessasi,
puhuit puut lehettömiksi,
heinät hempehettömiksi.”
Sämpsä sängyssä makasi,
selällähän seitsenristi,
kylellähän kymmennyplä:
sääret sängystä näkyvät.
Ei ole Sämpsän nostajaista,
Pellervon ylentäjäistä.
Kesäpoika poisikkainen,
nousi Sämpsän nostajaksi.
Otti tuulisen orosen,
ahavaisen sälkeväisen,
alkoi tuulella ajella,
ahavalla leyhytellä.
Puhui puut lehellisiksi,
heinät hempehellisiksi,
neitoset verellisiksi.
”Nouse, Sämpsä, sängystäsi,
selältäsi, seitsenristi,
kylelltäsi, kymmennyplä.”
”Nyt nousen sinua varten,
enpä toista miestä varten.
Puhui puut lehdellisiksi,
heinät hempehellisiksi,
neitoset verellisiksi.
Hiidessä naiset ja miehet asettuivat omiin riveihinsä ja polvistuivat.
Jumalainpalveluksen järjestäjä rukoili:
Kokoontuvi kansa uusi
Kerääntyvi nuori rahvas
Sukuvirttä suoltamahan,
Lajivirttä laulamahan,
Näillä kaukaisilla rajoilla
Metsäsillä Pohjan mailla.
Hän muisti kevääntuojaa:
Meille saapuvi keväinen
kesäpoika poisikkainen
Viherviitta viipottavi
Puhui puut lehellisiksi,
heinät hempehellisiksi,
neitoset verellisiksi.
Avustaja kaatoi uhriksi verta maahan.
Hyvin teit sä tullessasi
Puhuit puut lehellisiksi,
heinät hempehellisiksi,
neitoset verellisiksi.
Jumalainpalveluksen järjestäjä kääntyi rukoilemaan kohti maailmanpylvään oksistosta paistavaa Päivää:
Terve, kuu, kumottamasta,
kaunis, kasvot näyttämästä,
päivä kulta, koittamasta,
aurinko, ylenemästä!
Kuu kulta, kivestä pääsit,
päivä kaunis, kalliosta,
nousit kullaisna käkenä,
hope’isna kyyhkyläisnä
elollesi entiselle,
matkoillesi muinaisille.
Järjestäjä nosti käsiinsä kullanvärisen metallisen astian, jolle avustaja kaatoi verta.
Nouse aina aamusilla
tämän päivänki perästä!
Teepä meille terveyttä,
siirrä saama saatavihin,
pyytö päähän peukalomme,
onni onkemme nenähän!
Järjestäjä kohotti uhrin kohti Päivää ja asetti sen maailmanpylvään juureen. Hän jatkoi rukousta:
Ukko, vanha Illamoinen
Tahi taatto taivahinen,
Itse pilvien pitäjä
Hattaroitten hallitsia
Anna mulle onneasi,
Väkeäsi, voimoasi
Vasten vastuksen väkeä,
Kovan päivän kohratessa.
Avustaja nosti maasta tuohivakallisen lampaanlihaa.
En sinua turhaan kutsu,
Antimitta houkuttele,
Ota antimet itsellesi,
Tulijaiset huomahasi!
Järjestäjä kohotti vakan kohti taivasta ja asetti sen maailmanpylvään juurille.
Jumalainpalveluksen järjestäjät polvistuivat muun väen tavoin, kasvot kohti maailmanpylvästä. He kiittävät:
Terve, jumalat, tultuanne!
Tähän elohon työlääsen
Vallan työhön vaikiahan!
Kaikki kumartavat metsän sammaleeseen. Sitten lauletaan kanteleen säestyksellä:
Ukko, ylinen Jumala,
Tahi taatto taivahinen,
Itse pilvien pitäjä,
Hattaroitten hallitsia,
Tule minun tarvitessa,
Käy kutsuni perässä,
Kaitse kaikki kaunihisti,
Varjele vahinkon teiltä
Tänä suurena suvena,
Kunnon hellennä kesänä.3
Juhlakansa kumarsi toisen kerran.
Ihmiset nousivat ylös järjestäjien esimerkkiä seuraten. Avustajat ohjasivat kulkueen pois metsästä juhla-ateriaa nauttimaan. Rukouksen lausunut järjestäjä poistui viimeisenä hiidestä.
Juhla-ateria oli paikan hengen mukaisesti viikinkityylinen kevätmässäily. Alkupalaksi nokkoskeittoa (johon Nina ja Anssi ansiokkaasti poimivat nokkosia) ja kananmunia sekä kevätsalaattia, pääruoaksi kuusenkerkkäsiirapilla höystettyjä lanttuhaudikkaita, ohrasuurimoita ja karjalaista paistia uhrilampaasta mustaherukalla ja kuusenkerkkäsiirapilla silattuna, jälkiruoaksi talkkunaista marjahyvettä. Mässäily oli vissiä!
Sauna pyhitettiin illalla perjantaiseen tapaan.
Illemmalla paimentorvi kutsui tulijat jälleen rantaan. Oli aika manata ja karkottaa pahat henget pois, samalla helavalkeaa kiertäen.
Oi sinä, paha rumalainen,
Musta herja hirtettävä,
Pahan hengen paistettava,
Ellös tänne täyvykkänä!
Täällä luuta leikatahan,
Jäsentä järitetähän,
Tulialta vierahalta,
Saavalta käkeävältä;
Täällä paitasi palavi,
Hamehesi lämpiävi,
Minun suin puheltuani,
Hengin huokueltuani,
Minkä sie sanan sanonet,
Kuinka loitset toista vasten,
Itsehesi istukohon,
Suuhusi omat sanasi,
Päähäsi pahat panosi,
Ajatukset aivohosi,
Syämehesi siutukohon,
Keuhkoisi koitukohon,
Maksoihisi maatukohon,
Pernoihisi peittyköhön!
Kun sa et totelle tuosta,
Vaan yhä yritteleihet,
On mulla tulinen miekka,
Sauvani sarajahalla;
Otan miekkani omani,
Sauvani sarajahalta,
Jolla pieksen riekamoista,
Jolla painelen pahoja,
Himmennytän niien voiman,
Vaivutan kurjan vallan,
Päivin pääsemättömäksi,
Öin yrittämättömäksi.
Halukkaat saattoivat pestä pois pahoja Pyhäjärven vedellä. Sitä ennen loitsittiin:
Ota pois omat hyväs’,
Anna pois omat pahani!
Ota pois omat ruskiet veres’,
Anna pois omat valkiet vereni!
Ilta jatkui saunoen, laulaen, painien ja letkajenkkaa tanssien.
Sunnuntai – näkemiin!
Aamupalalta selvittyään juhlaväki siirtyi tutustumaan läheiseen viikinkikylään. Paikalta löytyi normaalin viikinkihässäkän lisäksi hämmentäviä peuranpäitä viikatteen viereltä, ja meinasi olla virhe päästää käsityöläisnaiset käsityöläisaittaan – pystykangaspuut olivat vastustamaton houkutus! Vaan saatiinhan ne neitokaiset sieltä ulos, ja saatettiin siirtyä lähtöriitin pariin. Ihmiset saapuivat pienissä ryhmissä makaamaan hiiden sammalille, jossa heidät puhdistettiin katajansavulla viimeisen kerran ja heidän suojakseen loitsittiin matkaloitsu. Paluu arkeen alkoi. Kokemus oli uskomattoman elähdyttävä ja virkistävä, ja hyvä mieli jatkui päiväkausia juhlan jälkeen. Kiitokset jälleen järjestäjille!
Taivaannaulan toimintaan voit tutustua kotisivuillamme osoitteessa www.taivaannaula.org.