Teksti: Jaguaari
Tämä artikkelisarja pyrkii käsittelemään yleisellä tasolla metodeja, jotka tukevat maagikon harjoitusta. Tarkoitus on tarjota jotain, mistä olisi hyötyä magian harjoittajille traditiosta riippumatta. Pääpaino on kovemman kaliiberin harjoituksella. Miksi pyrkiä vain pieniin päämääriin?
Jollei maagikko pysty integroimaan harjoittamaansa magiaa mitenkään hyödyllisesti eletyn elämänsä avuksi, ei tällainen ihminen ole maagikko lainkaan. Kaikkea ei voi saada, eikä elämä suinkaan ole helppoa, mutta jotain tulosta pitää kyllä syntyä. Jopa niin kutsutut korkeat henkiset tavoitteet ovat sellaisia, että siihen vievältä polultakin löytyy monia eväitä myös arkiseen puurtamiseen.
Tällä kertaa on tarkoitus käsitellä sitä, kuinka tuoda tahtonsa todeksi. En lupaa lottovoittoja, mutta älkää toki antako minun estää teitä siinä.
Omien kokemuksieni lisäksi tärkeimpänä kirjallisena lähteenä tässä käytän maagikko Jason Millerin kirjaa Sorcerer’s Secrets. Millerin kirja on yksi parhaimpia, mihin olen törmännyt tähän mennessä, mitä tulee käytännön magiaan. Hänellä on harvinaislaatuinen näkökulma, sillä hänellä on vankka käytännön kokemus sekä voodoosta, seremoniallisesta magiasta että tiibetiläisestä tantrasta ja dzogchenista, jota itsekin nykyisin harjoitan.
Asioilla pitää olla reitti ilmaantua
Tyhjästä ei voi paljon nyhtäistä – ei ainakaan, jollei ole todella kovan tason initiaatti. Sen vuoksi kunnon maagikko pitää huolen siitä, että hänen maagiset tavoitteensa voisivat toteutua jotenkin reaalimaailmassa. Jollei tee työtä, on turha odottaa, että edistyisi urallaan. Jollei astu kotiovestaan ulos, on turha luulla, että löytäisi seikkailuja.
Aina ei voi tehdä mitä tahansa, mutta voi ottaa askeleita eteenpäin. Jos jokin tavoite on liian suuri, voi ottaa ensin yhden askeleen sitä kohti, mikä voikin onnistua. Mielestäni maagikon menestys ei ole mitattavissa sillä, kuinka korkeita tavoitteita muiden silmissä on saavuttanut, vaan sillä, miten osaa parantaa tilannettaan tässä ja nyt kaikkien ongelmiensa ja ristiriitojensa keskellä.
Pahin este on passiivisuus. On helppo vaipua voimattomuuteen. Sen vuoksi neuvon seuraavan Jason Millerin kertoman harjoituksen:
Aamuisen meditaation jälkeen, jolloin oma mieli on tavanomaista avoimempi, esitä selkeästä kolme asiaa, mitä haluaisit päivän aikana rahan, terveyden ja rakkauden suhteen. Säännöllisesti harjoitettuna tulokset voivat olla yllättäviä.
Ei näin: Keijo Kellarimaagikko manaa kaikki goetian demoniruhtinaat valtansa alle ja pyytää heitä tekemään hänestä Suomen presidentin. Sen jälkeen hän sulkee temppelin ja menee röhnöttämään sohvalle, avaa kaljan ja tuijottaa Itse valtiaita.
Vaan näin: Kirsi Kyökkinoita haluaa löytää itselleen miehen, sillä iltaisin kotona istuminen mustan kissan kanssa tuntuu jo puisevalta. Niinpä hän keittää maagisen seoksen, jonka tarkoitus on parantaa hänen itseluottamustaan. Sitten hän kohentaa ulkoasuaan ja lähtee ulos tutustumaan ihmisiin.
Vaikuta itseesi ja muihin
Yksi helpoimpia tapoja saada tuloksia aikaan on vaikuttaa itseensä ja muihin. Tähän on olemassa kaikenlaisia keinoja, joita voi kaivaa itseään kiinnostavista magiaa käsittelevistä ohjeista – ja voi myös opetella ihan oikeita sosiaalisia taitoja. Tässä tosin pari hassua kikkaa Jason Milleriltä.
(Tekniikat vain painetussa versiossa.)
Tärkeämpää kuin tekniikat tässä yhteydessä on pohtia kahta asiaa. Ensin on kysymys itsensä muuttamisesta ja siitä, että itseä voi muuttaa. Minä kehtaan röyhkeästi väittää, ettei ole olemassa mitään minää/egoa, joka on määritelty, pysyvä ja rajattu. Se asia, joka koetaan minäksi, on vain kokoelma jatkuvasti muuttuvia prosesseja, joissa voi esiintyä toistuvia kuvioita, mutta jotka eivät ole pysyviä. Tämä on dzogchenin, ja oikeastaan myös joidenkin kaaosmaagikkojen, näkökulma. Jos ihmisen minä ei ole määritelty, pysyvä ja rajattu, se myös merkitsee sitä, että itseä voi muuttaa paljonkin. On hyödytöntä jäädä vaivaamaan itseään sillä, että ”juuri tällainenhan minä olen”. Miksi jäädä vankilaan loppuiäkseen, kun voisi lähteä vankilasta pois?
Toiseksi on kysymys muihin vaikuttamisesta. Tähän liittyy toki monia moraalisia ongelmia, ja jotkut suuntaukset nimenomaan kieltävät sen. Mutta toisaalta: muihin ihmisiin vaikuttamista ei voi välttää. Miksei sitten huolehdi siitä, että vaikuttaa muihin tekemällä sen tietoisesta valinnastaan mieluummin kuin tiedottomasta? Pitää tosin olla hienotunteinen ja pohtia myös omia tarkoitusperiään. Ei saa muuttua vittupääksi. Jason Miller kirjoitti oman ”vaikuttamisen sääntönsä”: Kaikkien ympärillä olevien ihmisten manipulointi ei tee pahaksi. Se tekee idiootiksi.
On selvää, että dumppaan niskaanne vähän asenteita, mutta toisaalta pidän harmillisena sitä, että ihmiset monesti tapaavat lukita itsensä kaikenlaisiin sisäisiin vankiloihin – minä myös. Nämä vankilat ovat pahimpia esteitä sille, mitä magian harjoittamisen kautta voi saavuttaa.
Älä himoitse tuloksia
Tuntuu ristiriitaiselta väittää, että jos tekee tuloksiin tähtäävää magiaa, niin pitäisi välttää tuloksien himoitsemista. Ristiriita avautuu paremmin, jos ymmärtää, että tuloksien himoitseminen heikentää omaa avoimuutta. Jos on liikaa mielessä jokin toivottu reitti, jonka kautta tahdon pitäisi toteutua, sulkee pois monia spontaaneja mahdollisuuksia.
Kaaosmaagikot suosittelevat sitä, että pyrkii järjestelmällisesti unohtamaan kaikki tuloshakuiset loitsunsa: sigilin merkitys ja sigili itse unohdetaan ja jatketaan vain elämistä. Tämä tietenkin toimii, mutta omasti mielestäni se on jotenkin kauhean pakonomainen, joustamaton ja työläs metodi. On helpompiakin tapoja.
Siten palataan taas meditaatioharjoituksen tarpeellisuuteen. Pitää osata kehittää perspektiiviä, joka on perustavanlaatuisen avoin eikä takerru omiin neurooseihinsa. Tämän oppimisessa meditaatio on tehokkaimpia keinoja, vaikken kielläkään muiden keinojen olemassaoloa. On kuitenkin tärkeää ymmärtää, ettei kyseessä ole mikään älyllisen tason asenne: pelkkä älyllinen ymmärtäminen on aivan liian pinnallista magian tarkoitusperiin nähden.
Lukija varmaan huomaa, etten yritä tässä todistella erityisemmin mitään. Siihen on syynsä. Magian toimivuuden tai toimimattomuuden voi valitettavasti todeta vain kokeilemalla sitä itse ja näkemällä tarpeeksi vaivaa sen opettelussa. Magian tulokset ovat niin kytköksissä elettyyn elämään, että todella outo shitti ilmaantuu vastaan hyvin ennalta-arvaamattomasti. On oletettavaa, että jossain vaiheessa tulee sellaisten asioiden äärelle, ettei voi pitää koko hommaa täysin humpuukina.
Todistaminen ei siis ole mikään huoli. Asiat tapahtuvat, kun ne tapahtuvat. Kannattaa vain miettiä sitä, harjoittaako magiaa todistellakseen jotain – vai elääkseen upean elämän.
Mihin kaikki johtaa?
Jos magiaa harjoittaa siten, että välttää tuloksiin takertumista, voi joutua monenlaisten kysymysten eteen. Silloin jokin niin kutsutussa todellisuudessa tuntuu hyvin muovautuvaiselta. Ei myöskään ole itsestään selvää, että voi enää luottaa monenkaan todellisuuden ylle asetetun mallin toimivuuteen.
On olemassa seremoniallisen magian suuntauksia, jotka suhtautuvat halveksuvasti kaikkeen käytännön lähtökohtiin nojaavaan magiaan – ainoastaan Suurella Työllä on merkitystä. Toisaalta taas varsinkin monet postmodernit kaaosmaagikot korostavat käytännön tuloksia ja pitävät kaikkea niin kutsuttua korkeampaa magiaa haihatteluna. En usko, että kumpikaan leiri on oikeassa. Monet suuret joogit Tiibetissä ovat harjoittaneen käytännönläheistä magiaa pysyäkseen hengissä ankarissa olosuhteissa, ja useampi pelkästään käytännön tuloksiin keskittyvä maagikko on joutunut syvällisten kysymysten äärelle. Itse lähdin liikkeelle hyvin tuloshakuisesta kaaosmagiasta ja shamanismista, mikä lopulta raivasi polkua dzogchenia kohti.
Lopuksi heitän pohdittavaksi kolme kysymystä:
Jos muutat persoonaasi, mikä pysyy?
Mikä on oudon yhteensattuman todellinen luonne?
Miksi motivaatiosi tehdä asioita muuttuu?
Luettavaa
Miller, Jason, Sorcerer’s Secrets: Strategies in Practical Magick, 2009